Yksi rakkaimmista ihmisistä

Moooi.... siis tää päivä on ollu taas yhtä hulluutta. Aina. Mut joo mä haluisin kertoo nyt eräästä tärkeestä henkilöstä mun elämässä. Joo siis mä olin tän tyypin kanssa yks ilta  nuoriso kahvilassa ku me lähettiin kävelee.. tossa lähellä oli sellanen pieni ranta jonne me päätettiin mennä vähäks aikaa pois hälystä me siinä aluks puhuttiin vaa jotain paskaa mut sit tuli sellanen juttu et me ruverttiin puhuu meijän ystävyys suhteista ja plää plää plää. Sit me puhuttiin siitä et miten just murrosikä on vaikeeta ja et se on ihan hirveetä ku ei joihinki frendeihi voi luottaa mut esim jos mä puhu  jonkun kudin kaaa se ymmärtää mua ja ei suutu mullle jos mä sanoisin jotain jollekki mun tyttö kavereista ne ois sillee heti nimittelemässä takasi mut pojat on vaan sillee et jaa ja vähän ajan päästä ne o  sillee et joo mä olin ihan tali aivo ku mä en ajatellu. Me puhittiin siitä miten meijän ikäsillä on hirveesti aina ongelmia itsetunnon kauneuden ja itseluottamuksen kanssa. Meijän ikäsille tulee anoreksia tai bulimia jostain tuntuu että näyttää iha  kamalalta ja et ei saa poikaystävää ikinä ja toisilla vaan tuntuu et on tosi yksinäinen olo. Me puhuttiin myös siitä miten pojat peittelevät sitä et neki on herkkiä. Ne esittää hirveitä koviksii ja sillee. Mut silti jotenki niille on helppo puhua ja sillee mut se ärsyttää meitä et pojan kaa ei voi henggata julkisesti sillee ettei joku olis sillee et uuuu oottepa söpöjä... näit asioita me käsiteltiin ja tää ihminen on sen takii mulle tosi tärkee